Kapteenin kulma

Terveisiä Jämsänkoskelta!

Jalkapallo on hieno laji! Kolmen katkeran tappion jälkeen eilinen taisteluvoitto tuntuu entistäkin makeammalta. Kyseessä oli todellinen kuuden pisteen ottelu ja homman kruunasi yliajalla syntynyt voittomaali. Pitkä bussimatka Jämsänkoskelta Lapväärttiin sujuikin iloisissa, mutta ennen kaikkea helpottuneissa tunnelmissa.

Menomatka nimittäin oli kaikkea muuta kuin hilpeä kesäretki Keski-Suomeen, sillä matkaan lähti ainoastaan kaksitoista pelaajaa. Poissa olivat eri syistä Tarvoll, Ekholm, Bergkulla, Mäkiharju, Franz, Sandberg, Grines, Rintala, Lövholm sekä pitkäaikaispotilas Lindahl. Lähdimme peliin yhdellä maalivahdilla ja yhdellä vaihtopelaajalla, joka hänkin oli puolikuntoinen. Lisäksi usealla avauksen miehellä oli pieniä kolhuja tai lihasvaivoja, joten lähtökohtia voidaan kuvata vähintäänkin haastaviksi. Tällaiset lähtökohdat johtavat yleensä joko murskatappioon tai väkisin raavittuun taisteluvoittoon. Tällä kertaa koko joukkueen loistava työmoraali tuotti tulosta, vaikka helpolla JIlves ei pisteitä luovuttanut.

Ottelu pelattiin luonnonkauniilla ja hyväkuntoisella kentällä lämpimässä kesäkelissä. Amatöörimeteorologina arvioin lämpötilan olleen reilusti parinkymmenen yläpuolella.

Jouduimme tekemään melkoisesti muutoksia kokoonpanoomme ja se näkyi varsinkin ensimmäisellä puoliajalla. Näin pelaajan silmin pienetkin kokoonpanomuutokset tuottavat joskus vaikeuksia. Itse esimerkiksi olen tottunut pelaamaan puolustuslinjassa Rajkovicin ja Bergkullan välissä, mutta nyt Bäggen paikalla pelasi Viktor Metsäranta. Viktor pelasi hyvän ottelun, mutta koska he ovat Bäggen kanssa erityylisiä pelaajia, emmekä ole paljoakaan pelanneet yhdessä, oli meillä hieman vaikeuksia mm. sijoittumisen suhteen. Myös muilla tuntui olevan sopeutumisvaikeuksia muutoksiin ja ensimmäinen puoliaika sujui kotijoukkueen hallitessa peliä. Vaikeuksia tuotti myös ottelun pelipallo. Jämsänkoskella on ilmeisesti ollut juuri kesämarkkinat, josta pelipallot on hommattu alehintaan. Peliväline nimittäin muistutti enemmän lasten rantalelua kuin pääsarjatason vaatimukset täyttävää, vakavasti otettavaa pelipalloa. Pallon arvaamaton käytös oli vielä ottelun jälkeenkin minulle ja monelle muulle suuri mysteeri.

Mutta jos nyt keskitytään pelillisiin seikkoihin, niin ensimmäisen puoliajan lopulla JIlves sai todeta jalkapallon raadollisuuden. Jos et tee paikoistasi maalia, niin vastustaja tekee kyllä maalin siitä ainoasta paikastaan. Ensimmäisen puoliajan viimeisellä minuutilla Marcus Landgärds pelasi pitkällä pystysyötöllä Sebastian Lövdahlin puolittaiseen läpiajoon. Lövdahl ehti palloon juuri ennen maalivahtia, joka sai osittain torjuttua Löviksen laukauksen. Torjunnasta pallo kimposi tolpan kautta maaliviivalle, josta Lövis tykitti pallon sydämensä kyllyydestä verkon perukoille. Sebastianille ottelu oli ensimmäinen Kakkosessa ja eihän sitä pääsarjauraa voi paremmin enää aloittaa, kuin pistämällä pallon pussiin! Muutenkin maali meni oikeaan osoitteeseen, sillä Sebastian on kaveri, joka on nöyrällä asenteella matkassa, eikä valita vaikka minuutteja ei aina tulekaan. Tällaisia pelaajia tarvitaan aina!

Tauolla kävimme läpi asioita, joissa meillä oli parannettavaa ja niitähän riitti. Harvoin on Sportingin kopissa niin kova kuhina kuin eilen. Pelaajat kävivät keskittyneesti läpi erilaisia tilanteita ja sitä miten jatkossa toimitaan. Tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että nyt on kaikki mahdollista.

Ja niinhän siinä kävi, että toisen puoliajan esityksemme oli jo huomattavasti parempi.

Peli avautui hieman, kun JIlves jahtasi tasoitusmaalia ja me aloimme pelaamaan rohkeammin ylöspäin. Molemmissa päissä nähtiinkin paljon vaarallisia tilanteita. Sportingin parhaat paikat osuivat allekirjoittaneelle, Mario Kronmanille ja Jocke Grannasille. Marcus Landgärds antoi muutaman vaarallisen kulman ja vapaapotkun, joista olisimme paremmalla tuurilla ja taidolla voineet lisätä johtoamme. Itse pääsin yrittämään Marcuksen tarjoilusta pariinkin otteeseen, yksi pusku painui hieman takatolpan ohi ja toinen putosi Kronmanille maalin eteen, mutta Marion ohjaus parista metristä painui valitettavasti yli maalin. Myös Jocke pääsi kokeilemaan lähietäisyydeltä Peter Grannasin syötöstä, mutta osuma jäi heikoksi ja veskari sai näppinsä väliin.

Myös Sportingin maalilla tilanteita riitti. Siivosimme pallon maaliviivan lähettyviltä pariinkin otteeseen ja kritiikkiä saanut maalivahti Brambatti sai venyä loistopelastuksiin. JIlveksen painostus tuotti tulosta ottelun 81. minuutilla, kun Miikka Hosio toimitti pirteänoranssin pelipallon maaliin pitkän maalinedushässäkän päätteeksi. Tästä emme kuitenkaan lannistuneet, vaan jatkoimme taistelua loppuun saakka. Taistelu palkittiin viimeisen minuutin voittomaalilla, mutta pakko tunnustaa, että maali oli täydellinen lahja JIlveksen laitapuolustaja Joonas Laaksoselta. Saimme lisäajan neljännellä minuutilla vapaapotkun keskialueelta ja vapari päätyi JIlveksen maalivahdille, joka lähetti pallon pitkällä avauksella kohti ottelun viimeistä hyökkäystä. Tässä vaiheessa Laaksonen katsoi aiheelliseksi potkaista kaksinkamppailun jälkitilanteessa Anthony Hannusta törkeästi alavartaloon JIlveksen rangaistusalueella. Tilanne meni ohi ottelun päätuomarilta, mutta avustava tuomari oli tarkkana ja liputti rikkeen. Tuloksena oli ainoa oikea ratkaisu, eli punainen kortti ja rangaistuspotku.

Ymmärrettävästi ratkaisu nostatti suuria tunteita JIlveksen leirissä, sillä pallo oli rikkeen tapahtuessa keskialueella matkalla kohti Sportingin päätyä. Erikoinen tilanne meni kuitenkin aivan sääntökirjan mukaan, eikä tilanteessa ollut kuin yksi syyllinen. Nimittäin kuumana käynyt Laaksonen, joka jo aikaisemmin kävi tönimässä mm. Brambattia ja allekirjoittanutta. Miten joku kehtaa töniä näin sympaattisia miehiä…

Kun pelikello näyttää lukemia 90+4, peli tilanteessa 1-1 ja pallo on pilkulla, jännitys on huipussaan. Vilkaisin ympärilleni ja ainakin latinokaverukset Gaetti ja Brambatti lähettelivät terveisiä yläkertaan, Rajkovic oli polvillaan keskiympyrässä ja Landgärds piti mehutaukoa vaihtopenkin luona muualle katsellen. Reaktiot kertovat kaiken tilanteen tärkeydestä. Perhosia oli vatsassa kaikilla muilla, paitsi Peter “Pirlo” Grannasilla, joka laittoi pallon kylmänviileästi maaliin. Pieni harhautus, veskari väärään suuntaan ja pallo tyhjään takakulmaan. Kokeneen pelaajan parasta osaamista. PG:n maali oli myös ottelun viimeinen tapahtuma, sillä tuomari vihelsi pelin poikki välittömästi JIlveksen aloituspotkun jälkeen.

On sanomattakin selvää, että voitto ja avauspisteet tulivat erittäin tärkeään saumaan. Emme todellakaan pelanneet parasta peliämme, mutta sillä ei ollut nyt mitään merkitystä, sillä lähdimme hakemaan Jämsänkoskelta voittoa ja sen myös otimme. Toivottavasti voitto nostaa koko joukkueen itseluottamusta ja pelirohkeutta, jotta saamme karsittua pelistämme helpot virheet pois.

Haluaisin vielä kiittää koko joukkueen puolesta kaikkia teitä, jotka lähettelivät onnitteluviestejä pelaajille ja taustajoukoille pelin jälkeen. Saimme runsaasti onnitteluja monelta suunnalta ja kyllähän se hyvältä tuntuu, kun huomaa että ihmiset seuraavat ja elävät mukana myös vieraspelien aikana.

Kiitos! Tästä on hyvä jatkaa!

Pekka Paukkonen

Posted on: 22.05.2012, by :
%d bloggaajaa tykkää tästä:

Jatkamalla sivuston käyttöä sitoudut käyttämään evästeitä. lisää tietoa

Tämän sivuston evästeasetukset on määritetty sallimaan evästeet, jotta saat parhaan mahdollisen selauskokemuksen. Jos käytät edelleen tätä sivustoa muuttamatta evästeasetuksiasi tai napsautat alla olevaa Hyväksy-painiketta, hyväksyt tämän.

Close