Kapteenin kulma

Jalkapallon perusteet, lyhyt oppimäärä

FC Jazz tuli, näki ja voitti. Lapväärttin kentällä nähtiin lauantaina sellainen porilaisesitys, ettei kenellekään jäänyt epäselväksi, kumpi joukkueista oli parempi. Jazz oli meitä edellä aivan kaikessa ja mielestäni saamme olla jopa tyytyväisiä, että turpaan tuli vain 0-2.

Joukkueiden tasoero oli suuri, sillä Jazzilta löytyi jokaiselle pelipaikalle laadukkaita pelaajia, jotka ovat teknisesti taitavia ja heillä on selkeä käsitys joukkueensa pelitavasta. Myös Jazzin vaihtopenkiltä löytyi pelaajia, jotka kykenivät kentälle tullessaan tuomaan peliin jotain uutta. Pallo liikkui sujuvasti, pelaajat vaihtoivat paikkaa jatkuvasti ja heidän hyökkäysvalikoimastaan löytyi useita erilaisia vaihtoehtoja. Välillä tultiin laidoista ja välillä keskeltä, niin ilmassa kuin maata pitkin. Etenkin Jazzin keskikenttä oli täynnä luovia pelaajia, joiden liikkeitä oli todella vaikea ennakoida.

Tämä kaikki oli toki etukäteen tiedossa ja tarkoituksemme oli haastaa Jazz ihan tosissaan. Vähintään pistettä lähdettiin hakemaan. Emme kuitenkaan päässeet missään vaiheessa peliin mukaan, emmekä saaneet hyökkäyssuuntaan oikeastaan mitään aikaiseksi. Poissaolijoiden lista oli jälleen pitkä, tällä kertaa vaihtopenkiltä löytyi sentään kolme pelaajaa sekä yksi maalivahti.

Pelilliset ongelmamme ovat edelleen pallollisessa pelissä, menetämme palloja helposti ja annamme räikeitä harhasyötttöjä vaarattomissakin tilanteissa. Toki Jazz pakotti meidät välillä ahtaalle, mutta nyt puhun niistä virheistä, joita teemme silloin kun meillä on (tai olisi) aikaa ja tilaa tehdä pallon kanssa paljonkin erilaisia asioita. Jalkapallo on nimittäin siitä haastava laji, että pelaajan pitäisi pystyä ajattelemaan viileästi ja selkeästi silloinkin, kun jalat ovat maitohapoilla ja syke on maksimilukemissa. Tässä meillä on vielä opeteltavaa ja tällaiset pelit ovat tietysti sitä parasta mahdollista oppia. Pelaamaan oppii ainoastaan pelaamalla ja eniten kehittyy pelaamalla itseään parempia pelaajia ja joukkueita vastaan. On tietysti karua, että joudumme maksamaan oppirahoja sarjapisteiden kustannuksella, mutta tätä on kokemattoman joukkueen arki Kakkosessa.

Ottelu olisi tälläkin “analyysilla” paketoitu, mutta kerrataan vielä Jazzin maalit, jotka syntyivät 23. ja 43. minuutilla. Ensimmäinen syntyi rangaistuspotkun jälkitilanteesta, tilanteesta jonka ei koskaan olisi edes pitänyt olla rankkari. Pallo kuulemma “näytti osuvan” Miro Rajkovicin käteen. Ja minä kun luulin, että tuomarin täytyy pilliin viheltäessään olla absoluuttisen varma tuomiostaan.

Eipä silti, maalista saamme syyttää enemmän itseämme kuin tuomaria, sillä Brambatti torjui rankkarin hienosti. Pallo jäi torjunnan jälkeen pelattavaksi ja Sporting-pelaajien reagointi tilanteeseen oli luokatonta. Osa pelaajistamme seurasi kädet lonkilla rangaistusalueen rajalta, kun Sekou Konate kävi nostamassa pallon verkkoon kenenkään estelemättä. Maali oli hyvä opetus siitä, miten näissä peleissä pitää koko ajan olla valmiina kaikkeen mahdolliseen. Kenellekään ei voi tulla yllätyksenä että maalivahti torjuu rangaistuspotkun ja pallo jää torjunnan jälkeen pelattavaksi.

Toinen maali syntyi, kun siirtelimme palloa omalla alueellamme aivan liian hitaasti ja päästimme vastustajan karvauksen iskemään. Niinhän siinä kävi, että pallo menetettiin ja pian sitä kaivettiin verkon perukoilta, kun Mamadou Konate sen sinne tyylikkäästi sijoitti.

Vaikka nyt annan itselleni ja joukkueelleni kovaakin kritiikkiä, niin ei meidän silti ole syytä painaa päätä liian syvälle pensaaseen. Tappio FC Jazzille ei ole katastrofi, sillä he tulevat olemaan kauden päätteeksi kärkisijoilla, ellei ihmeitä tapahdu.

Lisäksi on muistettava, että olemme kohdanneet kauden “päävastustajistamme” vasta yhden, eli JIlveksen. Päävastustajilla tarkoitan niitä joukkueita, joiden kanssa taistelemme sijoittumisesta sijoille 7-8. Suoraan sanottuna taistelemme heidän kanssaan sarjapaikan säilyttämisestä. JIlveksen lisäksi lasken päävastustajiksemme myös Kiiston sekä Härmän.

Edessämme on nyt peleistä vapaa viikko, eli saamme keskittyä loukkaantumisista toipumiseen sekä huolelliseen harjoitteluun. Täytyy sanoa, että pieni tauko tekee tässä vaiheessa hyvää, sillä tarvitsemme tuoreita jalkoja ja rentoutuneita hermoja kahdessa seuraavassa ottelussamme, joissa kohtaamme juuri Kiiston ja Härmän. Näistä ottelusta ei auta kuin hoitaa pisteet kotiin, jotta voimme hengittää jälleen vapautuneemmin.

Meillä on viime aikoina ollut pelillisten haasteiden lisäksi paljon vastoinkäymisiä sairauksien ja loukkaantumisten suhteen. Uskon kuitenkin, että jo viikon kuluttua tilanne on valoisampi ainakin pienempien vammojen suhteen. Suurin murhe, eli Tarvollin nivunen, alkaa sekin olla voiton puolella. Julian on jo aloittanut kevyen juoksuharjoittelun ja takana on muutama tunnusteleva juoksulenkki. Nivusvammat ovat kuitenkin vaikeasti tulkittavia, joten täytyy laittaa varpaat ja sormet ristiin, että Julianin kuntoutuminen sujuu mahdollisimman hyvin.

Lopuksi on jälleen pakko kiittää loistavia fanejamme. On aina yhtä mukava pelata kotikentällä, kun takana on noin loistavan yleisön tuki. Lisäksi uudet fanituotteet näyttävät (Nelsonin trikooasua lukuun ottamatta) aivan huikeilta! Kunhan me pelaajat hoidamme vielä oman osuutemme hivenen paremmin, niin tästä saadaan hieno jalkapallokesä!

Pekka Paukkonen

Posted on: 28.05.2012, by :
%d bloggaajaa tykkää tästä:

Jatkamalla sivuston käyttöä sitoudut käyttämään evästeitä. lisää tietoa

Tämän sivuston evästeasetukset on määritetty sallimaan evästeet, jotta saat parhaan mahdollisen selauskokemuksen. Jos käytät edelleen tätä sivustoa muuttamatta evästeasetuksiasi tai napsautat alla olevaa Hyväksy-painiketta, hyväksyt tämän.

Close